Alan olla ihan tottunut pistoksiin ja aikatauluihin. Tuntuu luonnolliselta, että meillä on kylpyhuoneessa lääkearsenaali ja neularoskis. (Okei, jos tulisi vieraita, siivoaisin ne kyllä pois näkyvistä.) Olo on parin ensimmäisen päivän jälkeen ollut ihmeen normaali; viikonloppuna välillä jo unohdin, että hoito on meneillään. Olen käynyt jopa juoksulenkeillä, koska lääkäri nimenomaan sanoi, että niitä saa tehdä, kunhan kuuntelee oloaan. Kovavauhtiset intervallitreenit ja pitkät lenkit olen nyt jättänyt väliin, mutta sellaisia 5–6 kilometrin pyrähdyksiä olen juossut ihan normaalilla vauhdilla. Minulle tekee hyvää harrastaa juoksua välillä puhtaasti omaksi ilokseni eikä treeniohjelmaa suorittaen.
Eilen illalla lisättiin pistosten partituuriin uusi instrumentti, Orgalutran. Neula oli tosiaan paksumpi kuin Puregoneissa, mutta meni helposti ja ihmeen kivuttomasti ihon läpi. Jälkeenpäin pistoskohta kylläkin kipeytyi ja ihoon muodostui punoittava läikkä. Tuntui ihan siltä kuin ampiainen olisi pistänyt keskelle vatsaa, sama äkäinen jomotus! Se meni kyllä ohi alle puolessa tunnissa. Istuin sohvalla ja nautiskelin Teemalta tulleesta Florence + The Machinen konsertista.
Tänään olinkin sitten ensimmäisessä kontrolliultrassa. Kaikki on kuulemma kunnossa, follikkeleita on kasvamassa, mutta ei liikaa. Jostain syystä olen ollut ihan varma, että juuri minun tuurillani tästä kehittyy hyperstimulaatio, mutta siitä ei näemmä olekaan pelkoa. Ultrattaessa tuntui kuitenkin munasarjoissa varsin epämiellyttävää paineentunnetta, jota en ole aiemmin kokenut, joten kyllä siellä jotain tapahtuu.
Nyt jatketaan samalla kaavalla, samoilla lääkeannoksilla pari päivää eteenpäin. Toinen ultra onkin minun tapauksessani jo keskiviikkona, ja silloin lyödään lukkoon punktiopäivä. Se menee todennäköisesti ensi maanantaihin, mutta jos rakkulat kasvavat oikein nopeasti, tämän viikon perjantaikin on mahdollinen. Perjantai on tosi pian. Näin aamulla klinikalla pariskunnan, joka olisi selvästi tulossa punktioon, ja tunsin niin suurta sympatiaa sitä naista kohtaan. Ihan kohta me olemme sellainen pariskunta. En silti osaa ainakaan vielä jännittää kauheasti, koska se ei kuitenkaan auta asiaa. Menee miten menee, sen näkee sitten.
Silti on vähän kurjaa, että tällainen elämä on nyt meille sitä normaalia. En soisi tätä kenellekään. Minun on nykyään tosi vaikea uskoa, että kukaan voi tulla raskaaksi vahingossa, kun se ei näytä onnistuvan vuosien yritykselläkään. Ja sellainen tilanne, että aletaan toivoa lasta ja parin kuukauden päästä ollaan jo raskaana – ihan kuin satukirjasta. Nyt kun tietää, kuinka monesta asiasta raskauden alkaminen on kiinni, kuinka moni kohta ketjussa voi mennä pieleen, ei voi kuin ihmetellä, miten se ylipäänsä joskus onnistuu.
Uusi lukija ilmoittautuu :) kohti IVF-hoitoja käy meidänkin tie, samassa veneessä ollaan. Tuota minäkin olen monesti miettinyt, että miten kukaan ikinä voi tulla raskaaksi, kun niin monen asian on osuttava kohdalleen?!?
VastaaPoistaTsemppiä loppurutistukseen :)
Hei emminkäinen, tosi kiva kun kävit ja kommentoit! Muistankin sinut, olen välillä käynyt lukemassa blogiasi jo ennen kuin aloitin oman. Olen vain tosi huono jättämään kommenttia (tuntuu aina, että pitäisi olla jotain "oikeaa asiaa"), mutta yritän parantaa tapani. ;)
VastaaPoistaKiitos tsempistä ja kaikkea hyvää teille myös! Kyllähän tämä IVF-hoito on aika rankkaa, mutta ainakin tähän mennessä mulla on mennyt paremmin kuin mitä etukäteen pelkäsin. Piikitys ja lääkärikäynnit ajoittuvat pääasiassa kahden viikon ajanjaksolle (ainakin näissä lyhyen kaavan hoidoissa), se on kuitenkin melko lyhyt aika. Tulen ehdottomasti seuraamaan kuulumisiasi!
Samassa veneessä, niinpä. Se helpottaa ainakin itselläni kummasti, kun tajuaa ettei ole ainoa joka on tässä tilanteessa ja kun voi vaihtaa ajatuksia kohtalotovereiden kanssa. Vaikka mä olen varmaan lääkärin mielestä tosi ärsyttävä, kun olen koko ajan sanomassa "mutku mä luin netistä, että...". ;)
Onkos sulla jo selviällä punktiopäivä? Itse odotan malttamattomana perjantaita, että saan sen tietooni ja voin alkaa järkkäämään tuuraajaa itselleni töihin.
VastaaPoistaJuuri kävin apteekissa hakemassa Orgalutrania. Eikös kyseinen lääke täydy pistää jotenkin viistossa? Hitsi, kun mies ei ollut eilen kuuntelemassa opastusta tämän pistämiseen. Pelottaa. Tiedätkö muuten onko väliä, vaikka pistäisikin peräkkäisinä päivinä samalle puolelle vatsaa? Itsellä vasen puoli on ihan mahdoton: saan jonkun sätkyn, kun siihen pistetään ja se ei tunnu kivalta. Mieluummin pistäisin lähinnä oikealle puolelle. Mietin vaan, että onkohan tuolla muuta väliä kuin, että iho saattaa ärtyä.
Joo! Punktio on maanantaina. Kirjoitinkin juuri tarkemmin siitä tuohon uusimpaan postaukseen. Mulla on onneksi sellainen työ, että pystyn muutenkin suunnittelemaan aikatauluni hyvin itsenäisesti eikä hoidoissa käyminen siinä mielessä ole häirinnyt töitä. Tuosta tulee varmasti omat lisähaasteensa, kun joudut itse miettimään itsellesi sijaista tämän kaiken muun keskellä. :/
VastaaPoistaOrgalutranin ohjeissa lukee tosiaan, että se pitäisi pistää 45 asteen kulmassa, mutta klinikalla sanottiin, että yhtä hyvin senkin voi pistää kohtisuoraan (kuten Puregonin), jos se tuntuu helpommalta. Mä olen itse kyllä pistänyt viistoon, koska sillä lailla se neula ei mene ihan niin syvälle vatsaan. Alkaako sulla Orgalutran tänään? Tsemppiä!
Hei, mä olen ihan samanlainen, että vasemmalla puolella pistokset sattuu enemmän! Hassua. (Samoin olen jo kauan sitten huomannut, että vasen puoli kehosta kutiaa herkemmin kuin oikea.) Luulisin, että ohje pistää vuorotellen molemmmille puolille perustuu ihan vain tuohon, että iho ei ärry kun pistokset jakautuu isommalle alueelle. Kaipa ne hormonit löytävät tiensä munasarjoihin paikasta huolimatta. :) Ja mulle sanottiin itse asiassa joskus klinikalla, että paras pistoskohta olisi juuri navan alla (siinä on kai eniten rasvaa...), eli ei varsinaisesti kummallakaan puolella.