Miksi äiti juo?

Otan nyt puheeksi aiheen, josta tiedän jo etukäteen, että se saattaa herättää tulista keskustelua. Eilisessä Hesarissa oli mielenkiintoinen juttu odottavien äitien alkoholinkäytöstä:
http://www.hs.fi/paivanlehti/23092013/kotimaa/%C3%84idin+nauttima+lasillinen+voi+olla+liikaa+siki%C3%B6lle/a1379823024930

Jutussa haastatellut asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että alkoholia ei tulisi juoda raskausaikana lainkaan, koska turvallisen annostuksen rajaa ei ole pystytty määrittämään. Tässä virallisessa suosituksessahan ei tietenkään ole mitään uutta, mutta olen itsekin joskus miettinyt, miksi suositukset ovat eri maissa kovin erilaisia. Artikkelin mukaan esimerkiksi Britanniassa edes parista alkoholiannoksesta pari kertaa viikossa ei katsota olevan haittaa raskausaikana. Käsittääkseni sama katsantokanta on vallalla myös Etelä-Euroopan maissa.

Minulla on asiasta jossain määrin ristirintaisia fiiliksiä. Tunnen nimittäin useita naisia, jotka ovat raskausaikana nauttineet silloin tällöin lasillisen viiniä ja saaneet kaikin puolin terveitä vauvoja. Itse asiassa äitinikin on kuulunut tähän joukkoon jo minua odottaessaan. Toivottavasti ette käsitä väärin: äitini on erittäin vastuullinen, hyvä äiti, akateemisesti koulutettu, alkoholia kohtuudella nauttiva nainen, jolla nyt vain on tapana suhtautua tällaisiin asioihin niinsanotusti maalaisjärjellä. Hän on myös tullut helpolla raskaaksi.  Jos olisin itse päässyt siunattuun tilaan jo joskus kolme vuotta sitten, olisin varmaan itsekin asennoitunut yhtä lungisti ja saattanut ottaa raskausaikana joskus puoli lasillista kuohuviiniä tms. Nyt, kun siunatun tilan toteutumisesta missään vaiheessa ei vieläkään ole takeita, ajattelen ihan toisin. Jos joskus olen raskaana, en varmasti uskalla ottaa minkäänlaisia riskejä minkään asian suhteen ja noudatan kaikkia suosituksia pilkuntarkasti. En kestäisi ajatusta siitä, että olisin juonut vaikka vain tipankin viiniä ja sitten pikkuiselle tapahtuisi jotain.Vaikka ei voisi koskaan tietää, johtuiko se alkoholista vai jostain avan muusta. Syyttäisin itseäni lopun ikääni.

Tuo oli se osuus, josta ajatukseni ovat vähän ristiriitaiset. Artikkelissa oli kuitenkin sellaistakin, mitä en ihan oikeasti voi niellä purematta: Tutkimusten mukaan joka toinen raskaus on suunnittelematon, Kahila ja Autti-Rämö sanovat. Moni nainen juokin itsensä humalaan, kun ei tiedä olevansa raskaana. Kuitenkin juuri raskauden alkuvaiheessa syntyy perusta keskushermostolle ja muille elimille, Autti-Rämö muistuttaa.

(1) Täh? Onko joka toinen raskaus muka vahinko? (Miten kukaan voi ylipäänsä tulla suunnittelmatta raskaasti, kun se ei näytä onnistuvan vuosikausien suunnittelulla eikä järeillä hoidoillakaan?) Ei voi olla. Sekstailu ilman ehkäisyä "tulee jos on tullakseen" -asenteella ei minusta voi mitenkään aiheuttaa suunnittelemattomia raskauksia.

(2) Juu, keskushermosto ja monet muut tärkeät elimet muodostuvat raskauden alkuvaiheessa ja silloin kehityshäiriöiden riski on suurimmillaan. Mutta olen ymmärtänyt, että alkoholista ei ole juurikaan vaaraa vielä hedelmöittymistä seuraavilla kahdella viikolla, jolloin äidillä ja sikiöllä ei vielä ole yhteistä verenkiertoa. Ja ne ovat juuri ne viikot, jolloin nainen ei yleensä vielä tiedä olevansa raskaana. Sen jälkeen voi jo epäillä ja testata (ja vastuullinen ihminen varmaan tekeekin niin, ennen kuin juo itsensä humalaan). Ymmärrän, että jokin deliriumiin johtava eeppinen kaatokänni voi olla riski sikiölle jo noin varhaisilla viikoilla, mutta ei kai nyt sentään muutama annos? Eräs IVF-hoidon läpikäynyt tuttavani esimerkiksi oli kysynyt lääkäriltään alkionsiirron jälkeen, pitäisikö hänen elää testipäivään asti ikään kuin olisi raskaana, siis myös alkoholia välttäen. Lääkäri oli huudahtanut kiivaasti, että ei missään tapauksessa! Parasta on kuulemma elää aivan normaalia elämää, ja mitä vähemmän ajattelee mahdollista raskautta, sen parempi.

Miten minusta nyt tuntuu siltä, että tuon artikkelin tekijällä tai haastatelluilla on mennyt puurot ja vellit sekaisin? Pelotellaan ja maalataan piruja seinille, vaikka totuus on, että aika moni suomalainenkin nainen on kallistanut lasia noilla alkuviikoilla. Syyllistetään ja säikytellään varmuuden vuoksi kaikki raskaana olleet, raskaana olevat ja raskautta toivovat, vaikka järkevämpää olisi keskittää resurssit niiden muutaman sadan tai tuhannen naisen valistamiseen ja hoitoon, joiden vauvat oikeasti alistuvat runsaalle alkoholinkäytölle sikiöaikanaan.

Ja en siis ajattele niin, että naisen pitäisi saada noudattaa raskausaikanakin vapaasti kaikkia mielihalujaan, koska on yksilönvapaus ja individualismi ja koska kenenkään ei pidä joutua tekemään uhrauksia toisen hyväksi. Raskausaikana nimenomaan pitää ja kannattaa tehdä "uhrauksia", ja kaikissa tapauksissa ne eivät varmaan tunnukaan uhrauksilta. Ihmettelen vain, onko toimittajalta tai asiantuntijoilta lähtenyt niinsanotusti mopo keulimaan. Ihmettelen myös vähän sitä, miten ne brittiläiset ja italialaiset äidit ja vauvat kuitenkin pärjäävät enimmäkseen ihan hyvin.

Sattuiko kukaan muu lukemaan eilisen Hesarin juttua? Millaisia ajatuksia se teissä herätti?