Lisää hyviä uutisia

Soitin tänään taas puhelun, jossa oli paljon pelissä. Olin varautunut siihen, että nyt se murskatuomio tulee eivätkä alkiot jakaudukaan. Mutta niin ei käynytkään: IVF-biologi langan toisessa päässä kertoi, että kaikki hedelmöittyneet solut ovat lähteneet jakautumaan normaalisti! (Itse asiassa olen muistelevani, että hän käytti ilmausta "kaikki 12 solua", vaikka eilen puhuttiin 11:stä. No ihan sama, 11 tai 12, hyvä määrä joka tapauksessa.) Niin ihanaa – meidän sukusoluissamme ei siis ehkä olekaan mitään vikaa! Biologinkin mielestä tulos oli varsin hyvä. Puhuttiin jotakin tulevasta alkionsiirrosta ja siitä, että loput alkiot sitten pakastetaan. Sanoin toivovani, että pakastimeen saataisiin edes jotain, ja biologi oli sitä mieltä, että kyllä tuollaisesta määrästä aina jää pakastettavaa, vaikka kaikki alkiot eivät ehkä jatkakaan jakautumista.

Minulle jäi tosi hyvä mieli tuosta puhelusta. Muuten klinikan henkilökunta ei ole kauheasti antanut meille toivoa tai ennustuksia koko hoitoaikana. Ymmärrän, ettei lääkärikään voi koskaan luvata mitään sataprosenttisesti, mutta minulle riittääkin todennäköisyys ja kokemus siitä, että yleensä tämäntyyppisissä tapauksissa käy näin. En minä aio haastaa biologia oikeuteen väärän informaation antamisesta, vaikka kävisi niin, että kaikki alkiot tuhoutuisivat ensi yönä.

Biologi (miespuolinen) oli muutenkin oikein ystävällinen: kyseli, miten olen voinut punktion jälkeen, ja muistutti juomisen tärkeydestä. Vaikkei sellainen kai mitenkään edes kuulu hänen toimenkuvaansa! Juuri tuollaista potilaan huomioimista toivoisin enemmän siltä varsinaiseltakin hoitohenkilökunnalta. Muutama ylimääräinen ystävällinen sana, ei siinä paljoa tarvita.

Olen tänään alkanut tajuta, että olin varautunut tässä hoidossa kaikkeen muuhun paitsi hyviin uutisiin. Joskus näinkin päin. Totta kai voi vielä monessa kohtaa käydä niin, että tässä pudotaan kovaa ja korkealta, mutta nämä pienetkin jutut ovat isoja voittoja.