Hyviä uutisia

Soitin eilen jännittävän puhelun ja olin varautunut kuulemaan murskatuomion. Mutta ei: meidän 14:stä munasolusta 11 oli hedelmöittynyt normaalisti! Yksitoista. Nyt täytyy vain toivoa, että ne osaavat myös jakautua. Meidän pikkuiset, siellä maljalla.

Olo on hyvä, kipuja ei tunnu juuri ollenkaan. Punktiosta on nyt siis kaksi päivää, ja eilen olin jo töissä. Henkinen puoli alkaa nyt käydä raskaammaksi, kaikki jännitys ja toivominen. Tähän asti olen jännittänyt hoidossa oikeastaan vain omaa jaksamistani ja suunnannut ajatukset aina lähinnä seuraavaan vaiheeseen: seuraavaan piikkiin, seuraavaan ultraan, seuraavaan uuteen lääkkeeseen, punktioon. Nyt, kun fyysisesti raskaista vaiheista on selvitty, on aikaa ajatella ja jännittää oikeasti hoidon tulosta. Toivon niin paljon, että kaikki menisi hyvin ja olisi vihdoinkin meidän vuoro.

Olen alkoittanut Lugesteronin kanssa säätämisen. Naurettavan helppoa piikittämiseen verrattuna, vaikka tietysti vähän sotkuista. Kyllähän tuota jatkaisi vaikka seuraavat yhdeksän kuukautta, jos siitä olisi apua. Monella muulla tuntuu olleen Lugesteronit käytössä jo inseminaatiovaiheessa, minulle niitä ei silloin määrätty. Luin juuri joltain lääkäripalstalta, että Lugesteronin kanssa "hutilointi" on ainoa asia, millä voi alkionsiirron jälkeen vaikuttaa kiinnittymismahdollisuuteen (heikentävästi siis). Hui, täytyy siis olla tosi tarkkana! Minulla ei yleensä ole tapana unohtaa tärkeitä asioita, mutta nyt olen laittanut jopa kännykkään muistutuksia.

Kohta lähden töihin, ajatukset ihan muualla. Mukavaa päivää kaikille! Toivottavasti tekin saatte hyviä uutisia.