Punktio on jo melkein käsillä: huomenna se tapahtuu. Oloni on vieläkin ihmeen rauhallinen. Ehkä tähän ikään mennessä on alkanut oppia, että etukäteen jännittämisestä ei ole mitään apua, usein se on jopa ihan turhaa. Varmaan olen huomisaamuna pienessä paniikissa, mutta vielä tänään se ei häiritse. Minua rauhoittaa etenkin se, että kaikki muukin on tähän asti sujunut paljon paremmin kuin etukäteen pelkäsin: niin aukiolotutkimus kuin hormonipistoksetkin. Toki olen varautunut siihenkin, että punktio saattaa huonolla tuurilla olla ihan kamalan kivulias, mutta se on nyt vain kestettävä. Ja vaikka en muutoin ole kauhean kiintynyt lääkäriimme, hän on todella miellyttävä tehdessään kliinisiä tutkimuksia ja toimenpiteitä: rauhallinen, rohkaiseva, selittää koko ajan mitä seuraavaksi tapahtuu. Toimenpiteeseen tuleva hoitajakin on ennalta tuttu.
Pregnylin sekoitus ja piikittäminen eilen illalla sujui oikein hyvin, kiitos kaikille tsemppiä ja hyviä vinkkejä lähettäneille! Pistäminen ei sattunut tai kirvellyt lainkaan, eikä pistoskohta tullut jälkeenpäinkään kipeäksi. Sen sijaan rinnat kipeytyivät lähes samalla hetkellä, kun vedin neulan ulos vatsanahasta. Se on ilmeisesti tavallista. Muuten olo on ihan normaali, jopa niin, että melkein toivoisin vähän voimakkaampia oireita – tietäisi ainakin, että jotain tapahtuu.
Olemme viettäneet ihanan rauhallista viikonloppua: ulkoilua, saunomista, hyvää ruokaa, kotitöitä, kissan silittelyä. Lepoa ja voimien keräämistä. Nautimme eilen ja tänään aamukahvit parvekkeella, ehkä viimeistä kertaa tänä syksynä. Sään pitäisi viilentyä huomisen jälkeen. Aamuauringon lämmössä tulin yhtäkkiä ajatelleeksi, että ehkä ensi vuonna tähän aikaan meillä onkin vauva, jonka kanssa voimme lähteä rauhalliselle vaunulenkille alkusyksyn aurinkoon. Siis mistä tuo tuli? En ole antanut itseni haaveilla noin ihanista jutuista pitkään pitkään aikaan, en oikeastaan ensimmäisten yrityskuukausien jälkeen. Nyt tuollainen haavekuva tuntui yhtäkkiä taas ihan mahdolliselta. Olen tullut siihen tulokseen, että toivo ja unelmointi ei sittenkään vie mitään pois. Päinvastoin se saattaa tehdä taistelusta hiukan siedettävämpää.
Ja hei: minun ei tarvitse pistää itseäni enää yhtään kertaa ainakaan ihan lähitulevaisuudessa! Jee!
Tsemppiä huomiselle! :)
VastaaPoistaEiku siis tälle päivälle, taidan olla vähän vielä unessa :D
VastaaPoistaOi, nyt se on jo ohi! Toivottavasti kaikki meni hienosti ja saitte paaaljon munasoluja. Kiva kuulla, että Pregnylin pistäminenkin sujui hyvin. Hyvä, hyvä.
VastaaPoistaItsellä punktio edessä keskiviikkona. Sain ohjeeksi laittaa jo tänään irrotuspiikin, joka meillä on nyt Gonapeptyl. Punktion yhteydessä hoitaja pistää ilmeisesti vielä pienen määrän Prgenyliä, mutta piikit alkavat olla täälläkin näiltä osin tässä. Hyvin me ollaan selvitty, hyvä me!
Sinulle rauhallista toipumista punktiosta ja hyviä ajatuksia täältä. <3
Emminkäinen: Kiitos ihanasta tsemppauksesta! Ehdin lukea sen aamulla just ennen lähtöä, ja kylläpä tuli hyvä mieli. :) Tsempeistä oli varmaan apua, koska punktio meni hyvin. :)
VastaaPoistaHelmi: Ihan hyvin meni kaikki, ja munasoluja saatiin kivasti. Olen toipunut nopeasti, nyt alkuillasta on jo varsin kivuton olo. Kerron punktiosta tarkemmin omassa postauksessaan. Voi vitsi, sinullakin on toimenpide jo ihan kohta edessä! Koeta ottaa viimeiset päivät rennosti ja tehdä jotain mukavaa, että saat ajatukset muihin asioihin. Tällä kokemuksella uskallan sanoa, että sinäkin selviät varmaan oikein hyvin!
On niin mukava kuulla, että kaikki meni hyvin. <3 Saittekohan jo puhelun hedelmöittyneistä yksilöistä? Tsemppiä paljon!
VastaaPoistaJa kuulostaa ihanalta tuo, että olet taas osannut haaveilla vauvasta. Kyllä se tekee tästä kaikesta siedettävämpää.
Kiitos, Helmiseni! <3 Saan myöhemmin tänään kuulla hedelmöittyneiden määrän. Kieltämättä nyt vähän jännittää.
VastaaPoistaHaaveilu on välillä ihanaa, vaikka muuten olenkin näissä asioissa realisti tai melkein pessimisti.