tiistai 15. huhtikuuta 2014

Neuvola ja perhevalmennus

Viime aikoina olen päässyt nauttimaan Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston palveluista oikein kunnolla. Kahden viikon sisällä on ollut neuvolakäynti ja kaksi perhevalmennuskertaa. Helsinki on muuten hiljattain päivittänyt äitiysneuvolaohjelmaansa, terveydenhoitajan vastaanottokertoja on vähennetty ja käyntejä sijoiteltu tasaisemmin eri viikoille. Minulla oli aikoinaan ensimmäinen neuvolakäynti viikolla 8 ja seuraava vasta kahden ja puolen kuukauden päästä (rv 19), vähän tuoreemmat odottajat saavat nyt käydä myös viikoilla 13–16. Ensimmäistä lääkärikäyntiä on myös aikaistettu. Koska olen ikään kuin vanhan ja uuden ohjelman väliinputoaja, minulle tulee nyt vähemmän terkkarikäyntejä kuin kummankaan ohjelman mukaan kuuluisi. No ehkä minä selviän, kun kaikki on koko ajan sujunut niin hyvin eikä minulla ole ollut paljoa kysymyksiäkään. :)

Kaikki oli hyvin viime neuvolakäynnilläkin: verenpaine on pysynyt matalana ja painoa tulee maltillisesti. Hemoglobiini oli kuitenkin laskenut 114:ään, vaikka olin syönyt rautatabletteja jo yli kuukauden. Se ei ole ollenkaan vaarallista eikä epätavallista tässä vaiheessa raskautta, mutta sain kuitenkin kehotuksen suurentaa rauta-annosta eli otan nyt joka toinen päivä yhden ja joka toinen päivä kaksi Obsidania. Vasta jos hemoglobiini painuisi alle sadan, sitä ruvettaisiin kuulemma tutkimaan vähän tarkemmin. Jännä, etten itse tunne oloani mitenkään väsyneeksi tai voimattomaksi matalasta hemoglobiinista huolimatta.

Vauvan sykkeitä ja asentoa tutkittiin myös. Syke oli kuulemma nytkin tosi hyvä ja voimakas, ja terkkari piti hyvänä myös sitä, että siinä oli vaihtelua eli se oli välillä kiivaampi (noin 145), välillä hitaampi. Vauva majailee kuulemma raivotarjonnassa niin kuin parasta onkin. Itse en ole ikinä onnistunut paikallistamaan sen päätä – takamuksen ja/tai selän kylläkin – mutta terkkari löysi heti vauvan pään alavatsaltani. Pää ei ole kuitenkaan vielä kiinnittynyt alas lantioon, joten vauva pystyy liikkumaan ja saattaa periaatteessa vielä kääntyäkin. Parina viime päivänä on itse asiassa tuntunut sellaista möyrimistä, että olen välillä epäillyt hänen kääntyneen poikittain.

Perhevalmennus oli ihan mukava kokemus, ei ollenkaan sellaista lässytystä, mitä olin vähän pelännyt. Eka kertahan olisi ollut jo alkuvuodesta, mutta sinne emme päässeet, koska se meni päällekkäin sairaalan rakenneultran kanssa. Nyt oli sitten toinen ja kolmas kerta peräkkäisillä viikoilla. Toisella kerralla käsiteltiin aluksi parisuhdetta, seksuaalisuutta ja vanhemmuutta, mutta juttu liikkui hyvin yleisellä ja abstraktillakin tasolla; en kokenut itse saavani oikein mitään irti. Puolivälissä paikalle tuli tuore äiti muutaman kuukauden ikäisen vauvansa kanssa, ja häneltä sai kysellä kokemuksia. Kolmas kerta käsitteli synnytystä ja jonkin verran myös vastasyntyneen hoitoa, kotiutumista ja imetystä. Se oli itselleni kaikkein hyödyllisin kerta, ja oli mukavaa, että mieskin sai tai joutui kuuntelemaan kaikki synnytyksen vaiheet perusteellisesti läpi ja kuuli, missä vaiheessa pitää soittaa sairaalaan ynnä muuta. Minusta tuntuu, että monella miehellä ei yksinkertaisesti ole niin paljoa konkreettista tietoa synnytyksen kulusta kuin useimmilla naisilla on.

Seuraavaksi on ohjelmassa lääkärineuvola toukokuun alussa – jolloin olen jo äitiyslomalla – ja vähän sen jälkeen käynti hoitajan luona. Sitten alkaakin laskettu aika olla jo melko lähellä. Ai niin, ja tänään varasin tutustumiskäynnin synnytyssairaalaan! Sekin sijoittuu toukokuun puolelle. Kaikki tutustumiskäynnillä olleet ovat kehuneet sitä tosi hyödylliseksi, joten minäkin haluan ehdottomasti mennä etukäteen katsomaan paikkoja. Ilokaasuakin saa kuulemma kokeilla halutessaan. Samoin kuin ennen munasolupunktiota otan nytkin mielelläni vastaan kaiken mahdollisen tiedon jo etukäteen. Olen sen tyyppinen ihminen, että minua rauhoittaa eniten kun tiedän, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu ja missä, mitä minulle tehdään – ja myös mikä kaikki voi mennä vikaan. En osaa ajatella, että tieto lisäisi tuskaa (ainakaan tällaisissa asioissa) vaan juuri päinvastoin.

Mukavaa pääsiäisviikkoa kaikille!

11 kommenttia:

  1. Kivan kuuloinen tuo perhevalmennus! Me tosiaan skipatiin se, ohjelmansa puolesta oli niin puuduttavaa, etten vain pystynyt ajattelemaan sinne menoa. Ja olisi ollut myös 8x3h, mikä tuntuu mun mielestä aivan käsittämättömältä. Tuollainen olisi kuulostanut jo ihan mahdolliselta.
    Jännä toi sun alhainen hemoglobiini, luulisi että rautatabletit olisivat tehonneet paremmin. Toivottavasti annoskoko auttaa.

    Ymmärrän niin hyvin tuon asioiden selvittämisen voiman! Meillä on seuraava lääkäri vajaan kahden viikon päästä ja tein jo valmiiksi pitkän listan hyvin käytännöllisiä kysymyksiä siltä varalta, että kyseessä on viimeinen tarkastus. Suunnitteilla on myös käydä varmistamassa oikea sisäänkäynti ja ilmoittautumispiste. Tieto rauhoittaa. :)

    Kivaa pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en tiedä miksi hemoglobiini on lisäraudasta huolimatta pudonnut noin alas, ennen raskautta se on ollut joskus jopa yli 140. Mä en kyllä syö punaista lihaa ja nyt raskauden aikana ei ole kala ja kanakaan oikein maistuneet, joten ehkä se näkyy jossain. En kuitenkaan jaksa olla asiasta huolissani niin kauan, kuin mulla on ihan hyvä ja pirteä olo. Raskauden aikanahan hemoglobiinin lasku on kyllä tavallista, kun elimistön verimäärä lisääntyy mutta punasolujen määrä ei kasva samassa suhteessa.

      Aika hurjaa, että viimeiset raskausajan tarkastukset alkaa olla käsillä. Mulla on edessä vielä ehkä yksi käynti lääkärillä ja kaksi hoitajan luona, mikäli vauva syntyy suurin piirtein laskettuun aikaan. Täytyy kans ryhdistäytyä ja yrittää miettiä kysymyksiä, kirjoittaa vaikka ylös aina kun jotain tulee mieleen. Minuakin rauhoittaa kovasti jo se, että saan kohta nähdä mistä ovesta sairaalaan mennään sisälle ja missä ilmoittaudutaan kun ollaan menossa synnyttämään jne. :)

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Meillä oli neuvola myös tällä viikolla. Mulla niitä käyntejä on ollut ehkä vähän tasaisemmin, vai kuvittelenko vain.. Tällä kertaa menin sinne todella väsyneenä kamalan yön jälkeen.. Massu on ollut pinkeä ja turpea viimeajat. Maha painaa sisuskaluja ja kylkiluita jo ihan kunnolla. Neuvolatätikin yllättyi mahan pinkeydestä ja kohdunpohjankorkeus oli valtava edelliseen verrattuna. Joten paikalle haettiin lääkäri, joka myös tunnusteli sekä päältä, että sisältä. Epäilys oli, että lapsivettä on liikaa ja siksi pinkeä. Sain siis lähetteen äitiyspoliklle asian tarkistamiseksi. Vähän kiireellä siinä sitten loput asiat vietiin läpi, eikä asiaa selitetty juurikaan, kun ei syytä vielä tiedä tai edes sen vakavuutta.. Ennenaikaisen syntymän riski on olemassa, varsinkin jos tulee supistuksia. Minua ei onneksi supistele, ainakaan kipeästi. Mahan pinkeys tuntuu kuulemma kuin olis supistus.. Tänään soitin itse äitiyspolille ja kyselin heidän mielipidettä ja aikataulua asiaan. Eivät pitäneet kiireellisenä, joten vasta vappuna pääsen ultraa. Siihen asti täytyy ottaa rauhallisemmin ja tarkkailla oloa vieläkin enemmän.. Joten uutta mietittävää riittää taas tässä..

    Meidän perhevalmennus painottuu vasta toukokuulle. Vähän myöhäiseen minusta. Toivottavasti Pikkunen ei päätä tulla ennen aikojaan maailmaan.. Mutta odotan paljon puhetta synnytyksestä ja muusta tulevasta. Myös käynti synnytyssairaalaan on varattu. Haluan myös tietää enemmän, mitä tulossa on. Mutta jättää myös 'tilaa' yllätyksille..

    Hyvää ja aurinkoista pääsiäistä!
    Leppäkerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kurja, sulle nyt kertyy noita ylimääräisiä huolenaiheita! :( Toivottavasti toi ei ole mitään vakavaa - eikä varmaan olekaan, jos äitiyspolilla sanottiin, että ei ole kiireellinen. Mä just luin jostain (en harmikseni muista mistä), että lapsiveden väheneminen ennakoisi synnytyksen alkua. Mutta voiko myös määrän lisääntyminen vaikuttaa niin? Hyvä kun otat rauhallisesti joka tapauksessa.

      Minäkin olen nyt jotain viikon verran tuntenut harjoitussupistuksia. On niitä ollut aiemminkin, mutta nyt vasta tajusin niiden olevan supistuksia. Ovat kyllä selvästi lisääntyneet viime aikoina. Maha menee ihan kivikovaksi ja ikään kuin työntyy eteenpäin, sen muotokin saattaa muuttua. Joskus tuntuu alavatsassa vähän painetta ja saattaa olla vaikea hengittää, mutta täysin kivuttomia ne kuitenkin ovat.

      Aika myöhäinen ajankohta perhevalmennukselle tosiaan, jos vasta toukokuussa puhutaan synnytyksestä. No, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin ja olet silloin vielä ison mahan kanssa kuuntelemassa! Hyvää vointia!

      Poista
  4. Kiitos myötätunnosta!
    Ensihämmingistä selvittyä asian ei enää niin vaivaa mieltä. Eikai tässä mitään suurta hätää ole.. Varsinkin, kun lähetettä ei laitettu päivystykseen. Ja olo on välillä parempikin. Netistä etsin tietoa aiheesta ja ymmärsin, että vähäinen vesi on huonompi, suuri riski keskenmenoon. Runsas vesi, siitä neuvolatäti sanoi sen, että voi aiheuttaa ennenaikaisen syntymän, tosin mulla on kohdunsuu vielä visusti kiinni eikä sen takia ole niin kiireinen. Kälyni juuri tänään sanoi, että jos mulla ja vauvalla olis jotain hätää, en olisi enää kotona. Tähän haluan uskoa, olokin on parempi taas. Ja jos tilanne muuttuu, aina voi (ja pitää) soittaa päivystykseen. :)

    Harhoitussuppareita on mullakin tuntunut, tänään varsinkin, kun pahin pinkeys on helpottanut. Tai olen ne tunnistanut nyt paremmin..
    Mutta rauhallisesti yritän olla ja jään suosiolla pääsiäisenä kotiin, vaikka oli tarkoitus vähän lähteä reissuun.. Parempi nyt näin. :)
    Rauhallista yötä!
    Leppäkerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, jos teillä olisi hätää, olisitte jo sairaalassa vähintään tarkkailussa! Kyllä raskaana olevien vaivat tunnutaan ottavan tosissaan ja tutkitaan, jos on aihetta. Niin kuin pitääkin. Ota kuitenkin rauhallisesti ja nauti keväästä ja pääsiäismunista! :)

      Poista
  5. Silmu ihana, miten siellä menee? Olet varmaankin jäänyt äitiyslomalle? Teidän laskettu aika on jo niiiin lähellä. Kaikkea hyvää sinne. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi kulta! Hyvin menee, viimeiset työviikot olivat vain sen verran kiireisiä, etten ole kerennyt kirjoittelemaan. Eikä oikeastaan ole ollut mitään erityisempää kerrottavaakaan. Nyt on tosiaan jo ekat äitiyslomapäivät menossa; nautin juuri aamukahvin rippeitä. :) Laskettuun aikaan on enää viisi viikkoa, ihan mieletöntä. Yritän kirjoittaa lähipäivinä enemmän tunnelmistani.

      Kaikkea hyvää sinullekin loppuraskauteen! Aika menee tiedätkö niiiiin nopeasti, yksi hujaus vain niin sinäkin olet kohta äitiyslomalla. <3

      Poista
    2. Kiva kuulla, että siellä menee hyvin. :) Ja mukavaa, että kiireisten viimeisten työviikkojen jälkeen saat nyt nautiskella. Viisi viikkoa on niin hirveän vähän. Mulla on tuplasti enemmän, mutta sekin tuntuu vähältä. Ja aika tosiaan tuntuu menevän nyt tosi nopeasti! Ihanaa äitiyslomaa! <3

      Poista
    3. Kiitos. <3 Hyviä viimeisiä työviikkoja sinulle!

      Poista