Suunnittelukäynti

Kävimme jonkin aikaa sitten IVF-hoidon suunnittelukäynnillä. Hoito on tarkoitus aloittaa seuraavan kierron alusta, lyhyellä kaavalla. Olen lukenut näiden vuosien aikana paljon sekä lääketieteellisiä faktoja että potilaiden kokemuksia IVF:stä, joten suunnittelukäynti ei tuonut kovin paljoa uutta. Lääkäri kertoi paljon ja kaunistelematta lääkkeiden mahdollisista haitoista: hyperstimulaatio, nesteen kertyminen vatsaonteloon, munasarjan kiertymisvaara. Jopa naisen kuolema on periaatteessa mahdollisuuksien rajoissa, mutta vain siinä tapauksessa, että hoitoa ei seurattaisi huolellisesti ja ketjussa tulisi monta epäonnista sattumaa peräkkäin eikä niihin reagoitaisi. Glup. Pidän kyllä siitä, että asiat sanotaan suoraan, mutta jäin miettimään, olisiko huonommilla tiedoilla valmistautunut potilas ollut käynnin jälkeen jäykkänä kauhusta. Vaikka riskiprosentti olisi kuinka pieni, jonkun kohdalla sekin aina toteutuu.

IVF:n eduista ja onnistumistodennäköisyydestä meidän kohdalla lääkäri ei puhunut yhtä paljon, mutta piti mahdollisena, että sen avulla saadaan uutta tietoa lapsettomuutemme syistä. Keskimääräinen onnistumisprosenttihan on 30 %, mikä tuntuu aika huikealta. Luonnonmenetelmällä onnistumisen todennäköisyys on näin monen vuoden yrityksen jälkeen enää prosentin luokkaa per kierto.

Olisin itsekin ennustanut olevani riskiryhmässä hyperstimulaation kehittymisen suhteen: hoikka (joskaan ei enää ihan nuori) nainen, jolla on aktiiviset munasarjat. (Joskus mietin, mitä varten erikoislääkärit oikein opiskelevat niin pitkään...) Pistoshoito aloitetaan varmuuden vuoksi hyvin pienellä annoksella Puregonia ja tilaa seurataan ultrakäynneillä. Jarrupiikiksi tulee Orgalutran ja irrotuspiikiksi Pregnyl. Lääkkeiden nimet ovat tulleet hyvinkin tutuiksi keskustelupalstoilta ja blogeista, mutta vasta nyt ne alkavat sanoa minullekin jotain.

Sairaanhoitaja opasti meille kädestä pitäen Puregonin ja Orgalutranin piikityksen (Pregnyl näytetään tarvittaessa myöhemmin, koska ymmärsin, että sen käyttöön on jokin vaihtoehtokin). En ole koskaan aiemmin tarvinnut pistoslääkkeitä, koska inseminaatiot tehtiin täysin lääkkeittä. En jännittänyt niinkään kipua enkä itseni pistämistä vaan sitä, että jokin menee teknisesti pieleen, neula katkeaa, pistoskohta tulehtuu tms... Onneksi homma vaikutti helpolta ja ohjeet ovat tosi selkeät. Puregonissa on kertakäyttöiset ohuenohuet neulat, ja sain kokeeksi työntää yhden sellaisen vatsanahkaani. Se ei todella sattunut lainkaan. Orgalutran taas on kertakäyttöisissä ruiskuissa, mikä on annostuksen kannalta vielä helpompaa, mutta neulat ovat kuulemma isompia ja voivat mennä vaikeammin ihosta läpi (siitä ei ollut kokeilukappaletta). No, onneksi Orgalutran-vaiheessa on jo muutaman päivän kokemus Puregonin piikittämisestä.

Punktiosta oli puhetta lääkärin kanssa, koska se kieltämättä jännittää. Hän myönsi, että onhan se jonkinlainen toimenpide, mutta lääkitys on hyvä ja useimmat naiset toteavat jälkeenpäin, että operaatio oli helpompi kuin olivat pelänneet. Enköhän minäkin siitä selviä, kun niin monet muutkin. Onneksi juttu kestää vain kymmenisen minuuttia, ja jostain luin, että kipu ei ole jatkuvaa vaan tuntuu kovimmin aina silloin, kun munarakkuloita imetään. Ongelmana on, että en ole oikeastaan koskaan joutunut kestämään kovin pahaa kipua joten en tiedä, onko kipukynnykseni alhainen vai korkea.

Kävin viime viikolla ostamassa ensimmäisen erän lääkkeitä (omavastuu 331 euroa...). Puregonin litrahinta on Yliopiston Apteekin nettisivujen mukaan yli 400 000 euroa. Neljäsataa tuhatta! Eihän tuolle voi enää kuin nauraa. Jos kyse ei olisi näin henkilökohtaisesta asiasta, litrahinta ansaitsisi Facebook-maininnan.