Rv 25+6. Raskaus on oikeasti jo aika pitkällä, pian alkaa viimeinen kolmannes. (En ole ihan varma mistä viikosta se alkaa, kun eri lähteissä on vähän erilaista tietoa, mutta kaipa viimeistään tuossa maaliskuun alussa eli kolme kuukautta ennen laskettua aikaa). Vointi on ihan loistavan hyvä, välillä melkein jopa unohdan olevani raskaana. Sitten kun joutuu kumartumaan tai nousemaan portaita, sen kyllä aina muistaa. :) Tammikuussa ja helmikuun alussa, kun vatsa otti isoa kasvuspurttia, minulla oli välillä iltaisin hiukan tukala olo ja vatsaa kiristeli. Nyt kasvutahti on selvästi rauhoittunut, eikä noita tuntemuksia enää juurikaan ole. Myös painonnousu on ilmeisesti hidastunut jonkin verran. Painoa on tullut kotivaa'an mukaan vasta kuutisen kiloa verrattuna aikaan ennen raskautta, kaikki tuo tosin vasta joulun jälkeen eli pahoinvointivaiheen loputtua.
Vauvan liikkeet ovat muuttuneet yhä vahvemmiksi, ja hän tuntuu olevan useammin hereillä myös päiväsaikaan. Välillä on kuin hän työntäisi itseään oikein voimalla parempaan asentoon! Myös istukan kohdalla – suurin piirtein navan ympärillä – jossa ei aiemmin ole tuntunut yhtään mitään, aistin välillä epämääräistä paineen tunnetta. Selviä potkuja tai muita siinä ei kuitenkaan vieläkään tunnu.
Tällä viikolla näin sattumalta meidän lapsettomuuslääkärin eräässä kaupassa ja kuulin kaksi eri tavoin yllättävää raskausuutista. Lääkärin näkeminen herätti monenlaisia tuntemuksia (en siis ole tavannut häntä lokakuisen varhaisultran jälkeen). Pakko myöntää, että välttelin hänen kohtaamistaan ja pysähdyin yhtäkkiä hirveän kiinnostuneena pitkäksi aikaa tutkimaan erään hyllyn tuotteita. Ihan ok lääkäri, mutta haluaisin itse valita, milloin tapaan häntä ja milloin en.
Raskausuutiset sitten. Toinen tuli eräältä työkaverilta, jota en tunne kovin hyvin ja jonka kanssa en ole koskaan puhunut mitään henkilökohtaista. Jostain syystä olin ajatellut hänen olevan ihminen, joka ei ehkä halua lapsia eikä ole kovin kiinnostunut puhumaankaan niistä. En ollut vielä suoraan kertonut hänelle omastakaan raskaudestanikaan, vaikka hän oli sen varmasti jo huomannut. Nyt kun sanoin jääväni keväällä äitiyslomalle, hän kertoi olevansa itse samassa tilanteessa, pari kuukautta jäljessä vain. Ei pitäisi koskaan luulla tietävänsä, mitä kukakin haluaa, eikä luokitella ihmisiä mihinkään kategorioihin. Siitäs sain; asiat eivät aina ole sitä miltä ne näyttävät.
Toisen uutisen kuulin ainoalta tuntemaltani tosielämän kohtalotoverilta, joka on toivonut lasta suunnilleen yhtä kauan kuin me ja käynyt pitkään hoidoissa. Hänkin on nyt onnellisesti raskaana, ja laskettu aika on myöhemmin kesällä. Hän oli pelännyt kertoa iloisia uutisia minulle, ja minä olin pelännyt kertoa omiani hänelle. Niin ihanaa! Nyt meidän molempien toive on vuosien jälkeen toteutumassa samana kesänä, ja voimme vielä joskus tavata vauvatreffien merkeissä. Elämä on sittenkin joskus oikeudenmukaista.
Jonkin verran olen nyt uskaltanut ostaa vauvanvaatteita, ja olemme suunnitelleet kovasti muitakin hankintoja. Pienten vaatteiden peseminen ja silittäminen on kyllä ihanin kotityö ikinä. Vaunut ovat mietinnässä, ensi viikolla pääsemme koeajamaan ystävien vaunuja ihan oikeissa olosuhteissa ja oikealla vauvakuormalla. Meillä molemmilla on viikon talviloma maaliskuussa, ja silloin olisi tarkoitus remontoida ja sisustaa nykyistä työhuonetta lastenhuoneeksi. Kummallista: olen odottanut vuosia, että pääsisin valitsemaan tapettia ja lastenvaunuja, enkä ole koskaan uskaltanut perehtyä vaihtoehtoihin kunnolla. Nyt, kun tuollaiset jutut ovat oikeasti ajankohtaisia, olen vieläkin aika varovainen. Kaipa sitä ajattelee, ettei parane hötkyillä, kun asiat voisivat yhäkin mennä pieleen. Mutta todennäköisyydet ovat nyt ehdottomasti meidän puolella.
Täällä ei myöskään hötkyillä, en ole suostuntu hankkimaan meille vielä mitään vauvatavaraa. Jotenkin olen edelleen tosi varovainen, koska tavaran hankkiminen tekee asiasta jälleen konkreettisemman. Toisaalta juuri nyt viikonloppuna tuli sellainen fiilis, että entä jos lapsi syntyykin reilusti etuajassa? Mitä sitten tehdään? Ehkä tässä lähiaikoina pitää jotain kuitenkin aloittaa. Tuntuu vain niin isolta asialta.
VastaaPoistaMulla paino jatkaa tasaista etenemistä varovaisen alun jälkeen, viime viikon virallisessa punnituksessa oli jo +7,5kg kun kasassa oli 27+5. Vauvan liikkeet ovat nyt selkeästi muuttumassa. Enää ei ole sellaista jatkuvaa möyrimistä, vaan selkeämpiä lepoaikoja. Ja iskut todellakin kovempia. Oppaiden mukaan vauvan massakausi on täällä käynnistymässä, jännityksellä odotan miten se vaikuttaa selkään. Tähän mennessä vointi on ollut hyvä lukuunottamatta kävelyn aiheuttamaa "raskaus-issiasta", puuta koputellaan kovasti.
Kiva kuulla, että kaikki muutkaan ei hötkyile! Ymmärrän hyvin tuon fiiliksen, mullakin ensimmäisten vaatteiden ostamiseen oli tosi iso kynnys. Tai ylipäänsä siihenkin, että uskalsi mennä vauvanvaateosastolle ja edes vilkaista niitä pieniä juttuja sillä silmällä. Mä olen nyt ostanut vauvanvaatteita ja parit lakanat, mutta kaikki isommat hankinnat on vielä tekemättä. Joskus tosiaan kuulee sellaisia tarinoita tai kommentteja, että mitäs jos teidän vauva syntyykin kaksi kuukautta etuajassa, niin kuin X:lle kävi. Mä olen siinä uskossa, että jos vauva todella syntyisi keskosena, siinä tilanteessa olisi isompiakin huolenaiheita kuin se, että ei ole niitä täydellisiä vaunuja tai imetysliivejä vielä hankittuna.
PoistaVauvan massakausi, hih! Aikamoisia ruipeloitahan ne tosiaan ovat vielä tässä vaiheessa, ei puhettakaan mistään vauvanpyöreydestä. Toivottavasti pysyt hyvässä voinnissa eikä selkä kipeydy.
Tämä keskiraskaus on todellakin ollut aika helppoa ja mukavaa. Massu kasvaa ja vieraatkin ihmiset sen jo huomaa. Päivittäin juttelen useamman ihmisen kanssa aiheesta (asiastyössä siitä ei oikein voi välttyä..). Enää ei varovaisesti kysytä, olenko raskaana vaan koska se vauva syntyy.. Ja lähes kaikki ihastelee, miten ihanaa on saada kesävauva. Välillä kommentit on sen suuntaisia, kuin olisimme suunnitelleet juuri kesän alkuun syntymän... Jep! Näinhän me teimme toukokuussa 2010, suunittelimme vauvan juuri tähän kevääseen... ;)
VastaaPoistaVauvan vaatteet on kyllä aivan ihania. Minä myös nautin niiden laittamisesta.Ripustan Pikkusen bodyt ja pöksyt aina kuivumaan pyykkinarun eteen, jotta näen ne kunnolla. Ja kauniisti viikaten asettelen ne kaappiin.. Elämän ja raskauden pieniä iloja! :)
Olo on selvästi muuttumassa, kohti loppuraskautta. Vähän jännittää, mitä se tuo tullessaan. Minulla painoa on tullu kymmenisen kiloa ja tottakai se tuntuu jo. Iltaisin kaipaan tyynyä selän taakse sohvalla istuessa, jotta saan kropan suorempaan. Yöt nukun ehkä vähän paremmin, kerran herään vessaan. Samalla otan rautatabletin. (Ihmeen hyvin mahakin on siihen jo tottunut..) Välillä nukahdam uudelleen nopeasti, välillä jään suunnittelemaan vauvan hankintoja yms.. Vielä on paljon ostettavaa..
Leppäkerttu
Hih, mulla kävi juuri tänään ihan sama: Eräs työkaveri huomasi että olen raskaana, onnitteli ja ihasteli ja kysyi, milloin on laskettu aika. Kun kerroin, että kesäkuun alussa, hän huudahti: "Voi kun hyvä ajoitus!" Olin jo vastaamassa, että ei sitä ihan niin tarkasti pystynyt suunnittelemaan, mutta sitten lopetin lauseen kesken. Joskus kyllä tekisi mieli sanoa, että jos näitä ajoituksia voisi suunnitella, meidän vauva olisi syntynyt jo maaliskussa 2011...
PoistaMinulla ei tosiaan ole nyt muita vaivoja kuin öiset vessareissut ja sitä myötä katkonaiset yöunet. Usein on vaikea saada uudelleen unen päästä kiinni. Mutta aika pieni vaiva tämä silti on, ei oikein kehtaa edes valittaa. Hyvää vointia sinullekin! Toivottavasti pysyttäisiin molemmat kunnossa sinne loppumetreille saakka.
Mukava kuulla kuulumisiasi. Ihanaa, että pitkään vauvasta haaveillut ystäväsikin on nyt raskaana. Voin kuvitella, miten onnellsia olette toistenne puolesta.
VastaaPoistaItsekin odotan, että pääsen pesemään ja ripustamaan pieniä vaatteita parvekkeelle kesäaurinkoon kuivumaan. Ja silittääkin aion, silloin kun vielä on aikaa. :)
Kiva kun kommentoit, Helmi. <3 On tosiaan ihan uskomatonta, että ollaan tämän vanhan ystäväni kanssa alettu haaveilla vauvasta lähes samaan aikaan, yritetty vuosia, käyty samoihin aikoihin IVF-hoidoissa, ja nyt meistä kummastakin on tulossa äitejä samana kesänä. Varmasti olisi vaikuttanut väleihinkin, jos vain toinen meistä olisi onnistunut.
PoistaOih, pienet vaatteet kesäauringossa parvekkeella. :) Minä olen siinä vanhanaikainen, että silitän muutenkin melkein kaikki pyykit. Äitini varoitteli jo, että vauvan synnyttyä ei sitten välttämättä enää ehdi (äiti itse on kyllä ehtinyt, häneltä olen tämän tavan oppinut). Mutta pikkuiset vaatteet silittää niin nopeasti, vielä kun melkein kaikki ovat jotain trikoota! Ovat sitten mukavammat pehmoista ihoa vasten, ja minusta silittäminen myös pidentää vaatteiden elinkaarta tai ainakin ne pysyvät siisteinä pidempään.