Kävimme tällä viikolla rakenneultrassa. Taas matkattiin asiakkaan roolissa Kätilöopistolle, tällä kertaa talvisessa aamuhämärässä ja kipakassa pakkasessa. Nyt oli jo paljon helpompi uskoa olevansa siellä ihan oikeasta syystä, kun mahakin on silmin nähtävissä ja äitiyshousut jalassa. Odotushuoneessa uskallettiin jo vähän vitsaillakin.
Kätilö oli eri kuin viime kerralla, ystävällinen ja varsin asiallinen. Hän näytti meille ensin vauvan sivukuvaa ja totesi tämän vilkuttavan katselijoille pienillä sormillaan. Sitten hän siirtyi mittailemaan erilaisia asioita muista kuvakulmista, muun muassa pään läpimittaa. Oudommat kuvakulmat eivät avautuneet tällaisille maallikoille hirveän hyvin, mutta tärkeintä oli kuulla, että kaikki rakenteet olivat normaalit ja mitat vastasivat kehityksen ajankohtaa. Saimme muistoksi pari hienoa profiilikuvaa, joissa näkyy vauvan pää ja pieni nyrkki. Edelleen hän näyttää sivukuvassa enemmän isältään.
Ja niin, sitten kysyttiin, haluammeko tarkastella sukupuolta. Halusimme. Kätilö sai zoomattua suoraan vauvan jalkoväliin ja totesi, että kyllä tämä kovasti näyttää tytöltä. Niin se näytti omiinkin silmiini. Pieneltä tytöltä. Meille tulee mitä todennäköisimmin tyttö. Ei prinsessaa, ei neitiä, ei kiireestä kantapäähän vaaleanpunaiseen puettua olentoa, vaan pikkuinen tytöntyllerö.
En tiedä, onko sukupuolella lopulta paljonkaan merkitystä. Pieni poika olisi ihan varmasti aivan yhtä ihana ja rakas. Mutta minusta on jotenkin aivan ekstraihanaa tietää odottavansa tyttöä. Ihan lähipiirissäni ei ole koskaan ollut poikia, joten pikkupojat ovat minulle hiukan vieraampia otuksia. Tytön kanssa on ehkä helpompi jakaa sellaisia juttuja, joista olen itse nauttinut lapsena. Jos hän myöhemmin osoittautuukin pojaksi, ei se mitään haittaa tietenkään. Tällä hetkellä ajattelen kuitenkin vahvasti, että hän on tyttö.
Heippa!
VastaaPoistaKiva lukea taas kuulumisia. Olenkin jo odotellut tietoja rakenneultrasta. :) Ihanaa, että kaikki oli hyvin ja kokemus mukava. Ja vielä tyttö tulossa! :)
Meillä oli myös rakenneultra tällä viikolla, vähän erilainen vaan. Tutkimus on vähän kliinisempi, gynekologi heti aloitti mittaukset päästä ja eteni koko koko kropan tarkkaan tutkien, etenkin sydän oli tarkassa syynissä. Välillä hän sentään jotain kertoi, mitä näkyy, mutta paljon jäi arvailujen varaan. En kokoaikaa viittinyt kyselläkään. Ajattelin, että tehköön työnsä ja ihaillaan sitten rauhassa. Ei siinä liiemmin hempeilty. Välillä vähän jo mietin, että onko kaikki hyvin, kun niin pitkään samaa kohtaa mittaili..
Kaikki oli onneksi hyvin, sydän kunnossa. Ainakin sen perusteella, mitä nähtävissä oli. Kuvat menevät vielä sydänlääkärin katsottavaksi, mutta ei pitäis olla mitään syytä huoleen. Aikansa tutkittuaan gynekologi yllättäen lopetti työn. Se oli siinä. Vähän jäi tyhjä olo, vaikka varmaan 40 min oltiin pikkusta katseltu. Noh, pääasia, että kaikki oli hyvin. Kovasti hän liikkui koko ajan ja välillä piti päältä töniä, jotta asento muuttuisi paremmaksi. :)
Sukupuolta kysyin jälkeepäin ja vastaus oli " joko tyttö tai ujo poika". :) Olin pitkään varma, että hän olis poika vaikka tyttöä toivoin. Nähtäväksi siis jää. :) Tärkeintä on, että on terve!
Nyt on huojentunut olo, Pikkunen kasvaa ja voi hyvin. Maha kasvaa ja nautin olostani. Muutamia vauvan vaatteita olen jo ostanut, lähinnä käytettynä. Ensimmäisen pienen potkupuvun ostin ekan ultran jälkeen ja nyt rakenneultran jälkeen muutamat pienet vaaleanpunaiset sukat ja bobyn, ihan vain meidän Pikkusta varten ostettuja.
Kovasti olen myös yrittänyt selvitellä erilaisia vaunuvaihtoehtoja. On aika vaikeaa päättää, millaiset olisi meille hyvät.. Joko sinä olet ehtinyt /uskaltanut miettiä suurempia hankintoja?
Nautitaan odotuksesta!
Leppäkerttu
Heissan!
PoistaMuistelinkin, että teillä oli rakenneultra ihan samalla viikolla kuin meillä. Ihanaa, että sielläkin oli kaikki hyvin! <3 Ja varmasti rauhoittaa mieltä, kun lääkäri tai kaksikin katsoo ultrakuvat noin perusteellisesti ja toteaa kaiken olevan kunnossa.
Onnea sinulle myös tyttölupauksesta! Vaikka totta kai on kaikkein tärkeintä, että vauva on terve, niin kyllä minusta oli kivaa saada selvyys myös sukupuolesta. Se tekee vauvasta jotenkin vielä enemmän oman persoonansa. Nyt voin tunnustaa, että ihan viime viikkoina mulla on ollut aika vahvasti sellainen olo, että tyttöä odotetaan. Päättelin sen "tieteellisesti" vauvan korkean sykkeen ja oman kauhean pahoinvointini perusteella. ;) Anoppi ja oma isoäitini sen sijaan ovat molemmat olleet ihan varmoja, että meille tulee poika.
Minä en ole vielä tehnyt mitään hankintoja, mutta ehkä ensi viikolla uskaltaisi hankkia ensimmäisen vauvanvaatteen... Tähän mennessä omat äitiysvaatteet ja pari lastenkirjaa ovat ainoat, mitä olen tohtinut ostella. Vaunuasiaa olen kyllä pohtinut ja googlettanut aika paljonkin. Tulin siihen tulokseen, että meille parhaat olisivat ketterät ja pienehköt vaunut, joissa on kääntyvät etupyörät. Meillä ei ole autoa ja asumme kerrostalossa, joten tulemme liikkumaan vaunujen kanssa paljon julkisilla kulkuvälineillä enkä halua mitään valtavia vankkureita. ;) Toisaalta vaunuissa pitäisi olla sillä lailla tukevat pyörät, että niillä voi tehdä myös pitkiä kävelylenkkejä metsäteillä. Mutta pyörät taitavat olla kaikissa nykyvaunuissa aika hyvää tekoa.
Juu, tämä aika raskautta on kyllä nautinnollista, kun ei ole enää eikä vielä mitään suuria vaivoja. Ajattelen joka päivä monta kertaa, kuinka iloinen ja kiitollinen olen tästä odotuksesta. Kaikkea hyvää myös sinulle ja teille!
Ihania kuulumisia! Hienoa, että kaikki oli hyvin. <3 Ja pieni tyttö siellä, voi että. Itsekään en lasta pukisi mihinkään prinsessahepeniin jos tyttö olisi.
VastaaPoistaNyt nautinnollisia ja onnellisia odotuspäiviä! <3
Kiitos, Helmi ihanainen! Nyt ei sitten olekaan enää muita ultria tiedossa, vatsan kasvattelua vain tästä eteenpäin. Aika hurjaa ajatella, että seuraavan kerran näemme pikkuisen ehkä vasta syntymän jälkeen. :)
PoistaRauhallista ja hyvää odotusta sinulle myös. <3 Ennen kuin huomaatkaan, olet tässä rakenneultravaiheessa itsekin.
Hienoa, että kaikki oli hyvin! Vaikka asiat konkretisoituivatkin jo aiemmin, henkisesti jarruttelin itse kuitenkin tuohon rakenneultraan asti. Nyt uskaltaa jo luottaa.
VastaaPoistaTuo sukupuoliasia on jännä. Itse mietin etukäteen kumpi olisi mieluisampi ja molempien kohdalla keksin "plussia" ja "miinuksia". Joten kun meille selvisi että kyseessä on poika, olin aivan onnessani, koska tiesin mitä kaikkea ihanaa se tarkoittaisi. Toisaalta, jos se olisi ollut tyttö, olisi taatusti intoillut niin tyttö-plussista.
Jännä, että Suomessa ultrat loppuvat tähän. Tai ehkä enemmän jännä, että täällä niitä jatketaan loppuun asti. Ehkä se on vain sitä, että kun laite on, sitä voidaan myös rutiininomaisesti käyttää.
Täällä alkaa pikkuhiljaa tulemaan kasvavan mahan aiheuttamia vaivoja, selkäkipuja ja (harjoitus-)supistuksia. Niiden kautta jäljellä oleva aika tuntuu todella, todella pitkältä, varsinkin kun tietää että tämä on vasta alkua. Täytyy yrittää kehittää uusia rutiineja tukemaan muuttuvaa kroppaa.
Ihan sama juttu: minäkin uskallan nyt luottaa ja iloita enemmän kuin ennen. Ehkä rohkenen kohta jopa hankkia ensimmäisen vauvanvaatteen.
PoistaVoi, pieni poika kasvamassa siellä! Ihanaa! Ihan yhtä ihanaa kuin pieni tyttö olisi. Molemmissa on tosiaan omat hyvät puolensa. Ehkä sukupuolen selviämisen (ainakin varsin hyvällä todennäköisyydellä) suurin juttu olikin se, että se teki vauvasta entistä enemmän oman persoonansa. Nyt on vähän helpompi kuvitella, millainen hänestä mahtaa tulla.
Joo, ainakaan noita isoja kaikille tehtäviä seulontaultria ei ole enempää kuin nämä kaksi. Sitten tietysti ultrataan ja tutkitaan, jos ilmenee jotain erityistä. Voi tietty olla, että neuvolassakin vielä jossain vaiheessa katsotaan ultralla, mutta mun mielestä meidän neuvolatädin huoneessa ei edes ole ultralaitetta. Helsingin kaupunki kustantaa odottajille peräti kaksi neuvolalääkärikäyntiä (jossain muualla on kai enemmän), joten ehkä niissä sitten.
Voi että, sulla on jo tollaisia "loppuraskauden" vaivoja. Jaksamista! Minä olen niin nauttinut tästä viime ajasta, kun pahoinvoinnista ei joudu enää kärsimään ja maha taas ei ole vielä niin iso, että aiheuttaisi kipuja tai tukalaa oloa. Miten paljon ennen laskettua aikaa jäät äitiyslomalle? Mulla on reilu kolme kuukautta töitä jäljellä, enää. Aika on mennyt tosi nopeasti.
Mä en vielä tiedä koska jään äitiyslomalle. Täällä ei ole mitään sääntöä, vaan periaatteessa töitä saa tehdä synnytykseen astikin. Seurailen vointia ja työtilannetta ja jään sen mukaan. Äitiysloma on täällä niin hävyttömän lyhyt, että haluan lykätä aloitusta mahdollisimman pitkälle. Mutta toki oman voinnin mukaan. Tavoite on jatkaa vappuun asti, jolloin jäisi vielä 2,5 viikkoa ennen laskettua.
PoistaOkei, sitten jäädään lomalle melko samoihin aikoihin, minä ehkä jopa vähän aikaisemmin! Hyvin ymmärrettävää tuo, että loman alkua haluaa lykätä, jos sen kesto on aina sama. Täällä on "pakko" jäädä viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa, mutta luulen, että olen siinä vaiheessa ihan valmiskin jäämään pois töistä.
Poista