perjantai 8. marraskuuta 2013

Toistaiseksi viimeinen klinikkakäynti

Kerroin jo, että kävimme kolmisen viikkoa sitten varhaisultrassa lapsettomuusklinikalla. Mutta en ole kertonut, mitä muuta siellä tapahtui ultrauksen lisäksi.

Ultran jälkeen lääkäri laati minulle äitiyskortin, johon merkittiin nämä ensimmäiset tiedot ja joka seuraa mukana sitten neuvolaan. Puhuttiin siitä, mitä neuvolassa tapahtuu ja millaisia tutkimuksia raskauden aikana tehdään. Sitten puhuttiin niistä yhdeksästä alkiosta, jotka odottavat meitä pakastimessa, mikäli joskus toivomme lisää lapsia. Kysyin, kannattaako meidän tällä historialla yrittääkään raskaaksi tuloa luonnonmenetelmällä vai otammeko suoraan yhteyttä klinikkaan. Lääkärin mielestä ei missään nimessä kannata jäädä yrittämään ja odottamaan, mutta hän varoitti myös, että selittämätön lapsettomuus ei ole ehkäisykeino ja että imetyksen aikanakin voi tulla uudelleen raskaaksi. Raskauden ja synnytyksen läpikäyminen voi kuulemma aiheuttaa naisen elimistössä sellaisia muutoksia, että niiden jälkeen raskaus voi onnistua spontaanistikin. Hän sanoi nähneensä useita tapauksia. Hassua ajatellakin!

Lääkärimme kertoi myös vaihtavansa työpaikkaa toiselle helsinkiläisklinikalle. Jos haluamme seurata häntä sinne mahdollista pikkusisarusta toivoessamme, ei kuulemma tarvitse kuin ottaa yhteyttä uuteen klinikkaan. He hoitavat sitten pakastealkioiden kuljetuksen toiseen paikkaan. Ilmeisesti sellaista tapahtuu aika usein, sillä Helsingin lapsettomuusklinikkakentällä on tapahtunut todella paljon muutoksia tämän viimeisen vuoden aikana, kun olen itse seurannut alaa. Moni lääkäri on vaihtanut työnantajaa ja varmasti vienyt potilaita mukanaan. Helmin blogista luin hiljattain, että loppuvuodesta tänne ollaan avaamassa kokonaan uutta klinikkaa lääkärikeskus Dextran alaisuuteen.

No, juuri tämänhetkisen pahoinvoinnin kourissa tuntuu, etten ikinä uskalla tai halua tulla toista kertaa raskaaksi, mutta eihän se kuitenkaan mahdotonta ole. Jos mieli muuttuu, saatamme hyvinkin haluta vaihtaa klinikkaa ja jatkaa käymistä tutulla lääkärillä. Vaikka vuorovaikutus hänen kanssaan ei ole ollut ihan sellaista kuin toivoisin, hän on kuitenkin todella miellyttävä tehdessään kliinisiä toimenpiteitä, mikä on ehkä vielä tärkeämpää. Ja kieltämättä hän suunnitteli ja toteutti meille todella onnistuneen IVF-hoidon. En oikein näe, miksi pitäisi jatkaa käymistä vanhalla klinikalla, kun molemmat meitä hoitaneet lääkärit ovat nyt lähteneet muualle töihin ja klinikan toiminnassa on koko ajan ollut tiettyjä pieniä ongelmakohtia. Toki olen klinikalle valtavan kiitollinen tästä lopputuloksesta – mutta kyllä siitä on maksettukin, rahaa siis.

Meidän lapsettomuusklinikkataival näyttää siis tällä erää jäävän onnellisen lyhyeksi. Olimme ensikäynnillä maaliskuun alussa, ja sen jälkeen asiat ovat rullanneet hyvää vauhtia eteenpäin: uuden kierron alettua verikokeet ja aukiolotutkimus, ja kahteen seuraavaan kiertoon lääkkeetön inseminaatio. Kaksi kiertoa jäi väliin klinikan kesätauon vuoksi, mutta niiden aikana ehdimme kerätä voimia ja valmistautua henkisesti IVF-hoitoon, joka sitten aloitettiin elokuun lopussa. Syyskuussa kontrolliultrat ja toimeenpiteet ja sitten lokakuussa varhaisultra. Näin jälkikäteen ajatellen tuntuu siltä, ettei tämä olisi voinut paljon paremmin mennä.

-------------------

Tänään on rv 10+4. Tämä ja viime viikko ovat olleet aika hirveitä. Pahoinvointi on lisääntynyt niin, että olen oksentanut melkein joka päivä, pahimmillaan sekä aamulla että illalla. Kuvotus alkaa yleensä voimistua iltapäivällä ja huipentuu iltakahdeksan-yhdeksän maissa vessanpöntön halailuun. Ihan sama, mitä on illan aikana syönyt: se tulee ylös. Väsymys on uskomattoman kovaa, ja jotenkin se tekee pahoinvoinnistakin raskaampaa. Onneksi meillä on niin joustava työaika, että olen pystynyt tekemään hommia aika paljon oman rytmini mukaan: mennyt aamulla myöhempään, lähtenyt välillä aikaisemmin, ollut kotona yökkimässä ja tehnyt etätöitä voimieni mukaan. Jossain muussa työssä olisin ehkä jo joutunut ottamaan sairauslomaa, mutta tässä tilanteessa on ihan hyvä, että pystyn edistämään hommiani edes jonkun verran. Elättelen toiveita, että ensi viikolla pahoinvointi jo helpottaisi. Ja jos ei helpota, niin on se kuitenkin sen arvoista.

4 kommenttia:

  1. Kiva kuulla että teillä menee hyvin - pahoinvoinnista huolimatta! Itselläni oksentaminen oli vähäistä, mutta olo muuten todella surkea. Nyt viimeisen reilun viikon ajan olo on viimein helpottanut ja tunnelin päässä näkyy valoa. Käytännössä mulla pahoinvointi loppui siis kun 12 viikkoa tuli täyteen. Työt raahaa pahasti perässä, mutta nyt tuntuu siltä että menetettyjä viikkoja voi alkaa ottamaan takaisin.
    Me saatiin tänään tulokset down-seulonnasta ja kaikki on hienosti. Viimein pystyn pikku hiljaa alkaa luottamaan, että tyyppi todellakin on tulossa. Tähän mennessä en ole antanut sille tilaa. Vatsa alkaa myös näkymään, joten hommasta tulee uudella tavalla konkreettista.
    Ihanaa odotusta teille ja toivottavasti pahoinvointi pian loppuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit! Ja ihanaa kuulla, että teillä on kaikki kunnossa. Olen käynyt verikokeissa, mutta niskaturvotusultraan on vielä pari viikkoa. Minäkin alan jo pikkuhiljaa luottaa siihen, että meille on tosiaan tulossa vauva. Isänpäivänä kerrottiin uutiset mun vanhemmille, ja asia tuntui heti jotenkin paljon konkreettisemmalta, kun siitä sai puhua avoimesti ja nähdä heidän ilonsa.

      Lohdullista kuulla, että tämä hirveä olo menee joskus ohi! Juuri tänään alkoi 12. raskausviikko - aamuoksentamisella - ja elättelen toiveita, että tämä olisi se viimeinen paha viikko. Olisi kiva, jos jaksaisi jossain vaiheessa tehdä ihan normaalisti töitäkin...

      Onnellista odotusta teille myös! Tule taas kertomaan kuulumisia.

      Poista
  2. Mukava kuulla sinun kuulumisia, olenkin jo odotellut niitä. :)
    Ikävää kokoaikainen pahoinvointi. Itse pelkäsin sitä etukäteen paljon, kuinka selviän töissä, jos kesken asiakastyön joudun poistumaan oksulle. Meillä WC on niin lähellä, ettei jää epäselväksi jos siellä voidaan pahoin. Onnekseni en ole kertaakaan joutunut näin tekemään. Vähän pelottavan hyvin olen voinnut. Alkuun oli etova olo lähes koko ajan, nyt se on hävinnyt ja tilalle tullut "nälkäpahoinvointi" eli olo, kun on liian nälkä. Vaikka syön usein päivän aikana, se ei tahdo mennä ohi. Onneksi sekin alkaa jo helpottaa, kun nämä viikot tässä kuluu. Ja yöt nukun katkonaisesti. Alkuun olin todella väsynyt, nyt sekin helpottaa.
    Ensi maanantaina olis ultraseula, joten jännitettävää riittää. Mies haluaa kaikki tutkimukset, sillä hän todella pelkää, ettei vauva olisi terve. Toki terveys on minullekin tärkeää.
    Ihanaa, että ollaan jo 12. viikolla! Kohta pahin pitäis olla ohi. Joko sinulla näkyy massu? Minä en enää oikein tykkää käyttää normaaleja housuja, tuntuu että kiristää ja painaa liikaa. Mulla maha on ollut turvoksissa hormoonihoidoista lähtien ja kun olen suht hoikka, massu erottuu nopeasti.

    Toivotaan, että sinunkin olo alkaa helpottaa!

    Terv. Leppäkerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Leppäkerttu, kivaa lukea sinunkin kuulumisiasi! Kiitos toivotuksista. Vielä ei näy loppua oksentelulle, mutta ehkä sitten tämän viikon jälkeen. Minäkään en onneksi ole joutunut kertaakaan oksentamaan töissä. Pahoinvointi on voimakkainta illalla tai joskus aamuisin, ja niihin aikoihin olen oikeastaan aina kotona. Sama täällä, nälkä on kova ja yöt katkonaisia, kun täytyy herätä käymään vessassa...

      Meillä on ultrakäynti vasta kahden viikon päästä (rv 13+1). Olisin toivonut pääseväni jo aikaisemmin, tuo on viimeinen mahdollinen viikko. Millähän ne sairaalat arpovat noita ultra-aikoja, kun meidänkin paperit on lähetetty sinne jo aikoja sitten? ;)

      Minäkin olen hoikka ja pitkä, mutta mahan kasvu ei vielä näy; tiukimmatkin farkut menee vielä jalkaan. Tosin iltaisin vatsa on usein turvoksissa. Kaipa se on yksilöllistä. Odotan kyllä jo vähän sitä, että maha alkaisi näkyä.

      Hyvää odotusta ja onnea ultraan!

      Poista